Menimme Kilpisjärven yli Malla- laivalla ja palatessa ajattelimme vaeltaa järven rantaa Pikku Mallan kautta. Laivakyyti maksoi muistaakseni noin parikymppiä hengeltä. Retkeilymajasta saimme laivan aikataulut ja kipparin puhelinnumeron, jos vaelluksen paluuosuudella pitäisi tiedustella laivan kulkemisia.
Vastarannalle päästyämme valitsimme lyhyemmän mutta aika vaativan reitin Pältsanille. Alussa oli kilometrikaupalla kohtalaisen jyrkkää nousua. Kyllä siinä hiki virtasi.
Reitiltä ei voinut eksyä kun seurasi moottorikelkoille tarkoitettuja viittoja. Tavoitteenamme oli leiriytyä reitin puoliväliin. Löysimme viimein sopivan paikan veden läheltä.
Seuraava päivä oli myös aurinkoinen. Kohtasimme polulla samalla Malla-laivalla tulleet pojat. He olivat kokeilleet kalaonneaan lähistön järvissä. Saalista ei kuulema tullut. Kun polku alkoi laskeutua ja saavutimme tunturikoivumetsikön, Pältsanin tupa tuli näkyviin.
Tupaisäntä oli Suomen ruotsalainen ja osasi hyvin suomea. Saimme ystävällisen vastaanoton. Hän neuvoi meille hyvän telttapaikan ja kehui lähellä olevan mahtavan vesiputouksen, jota kannattaisi käydä katsomassa. Siellä oli myös pronssinen patsas joka lienee esittänyt veden jumalatarta.
Seuraavana päivänä yritimme valloittaa Pältsan- tunturia. Se ei vain onnistunut. Purot olivat tulvakorkeudessa, eikä meitä haluttanut ylittää niitä kahlaamalla.
Ennen lähtöämme Gappohyttanille pyysin tupaisännältä luvan ottaa hänestä kuva. Samaan kuvaan tuli reipas pariisitar, joka aikoi opiskella Suomessa kansainväliseksi eräoppaaksi.
Polku
Pältsanin tuvalta Gappohyttanille meni kapeaa helppokulkuista
harjumuodostelmaa pitkin. Pikku pariisitar oli meillä matkaseurana ja
opetteli samalla suomea. 
Gappohyttanin tupa oli pienempi kuin vastaava Pältsanin tupa. Sisältä se oli kuitenkin yhtä hieno ja hyvin varustettu. Tupaisäntää ei ollut. Jos halusi majoittua piti olla tullista noudettu avain. Vieraskirjaan tuli antaa yhteystiedot ja majoitusvuorokausien lukumäärä. Lasku maksettiin tullissa avainta palautettaessa. Koska sää oli hyvä päätimme majoittua teltassa lähempänä Barras-tunturia.
Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Barras-tunturia. Kapusimme noin 1000 m tunturin satulaan ihailemaan maisemia. Huipulle olisi ollut vielä 400 m. Aika ja voimat eivät vain riittäneet.
Paluumatkalla Kilpisjärvelle olimme yhden yön erään puron rannalla. Yö oli niin kylmä, ettemme aamulla tarenneet tehdä puuroja vaan päätimme kokkailla vasta Suomen puolella.
Reippaana tyttönä Kitty kävi tullissa palauttamassa Gappohyttanin avaimen ja sai pantin 20 € takaisin.
Lähdössä Malla-laivalla Kilpisjärven yli
Koltaluoktaan
Ankaran nousun jälkeen lähes tasaisella tunturiylängöllä. Taustalla häämöttää Kilpisjärvi.
Ensimmäisen yön leirimme tunturiylängöllä. Yö oli aika vilpoinen.
Pältsanin tuvan keittiö / oleskelutila. Kaikki paikat olivat siistissä kunnossa. Ruotsalaiseen tapaan kengät jätettiin eteiseen.
Pältsanin leiripaikkamme suojaisan hiekkatörmän alla. Vierestä menee polku vedennoutopaikalle.
Komea putous Pältsan-joessa. Pieni patsas on piilossa oikean laidan vesisumun takana.
Pältsan -tunturi, joka meiltä jäi valloittamatta.
Matkalla Gappohyttanille, taustalla Pältsan- tunturi.
Gappohyttanin tupa sisältä. Pieni ja hyvin varustettu, mutta kallis.
Leirimme Barraksen varjossa.
Huikeat näkymät Barraksen tunturisatulasta.
Kuohkimajärven autiotupa oli suljettu remontin vuoksi.
Teimme aamupuurot vasta Ison Mallan juurella.