Juhannusvaellus
Paratiisikuruun kesällä 2005
Porukkamme naiset olivat kuulleet kehuja Saariselän
erämaaosalla olevasta Paratiisikurusta. Se olisi kuulema
näkemisen arvoinen. Juhannuksen aaton aattona ajoimme autolla
Tankavaaraan, jossa meillä oli varattuna Vaskooli- niminen
mökki yhdeksi yöksi. Kartalta olimme katselleet jotta
helpoin
ja nopein reitti Paratiisikurulle olisi Aittajärveltä
lähtevä polku. Yöt aioimme
viettää ainakin
Sarviojan autiotuvassa ja Luirolla Kuuselan varaustuvassa, jonka olimme
varanneet.
Juhannusaattona haimme Kuuselan varaustuvan avaimen
Saariselältä Metsähallituksen palvelupiste
Kiehisestä, joka on Siula-talossa. Ajelimme sitten
kolmisenkymmentä kilometriä aika huonokuntoista
hiekkatietä kohti Aittajärven p-paikkaa.
Välillä
piti nousta autosta tarkkailemaan ettei auton pohja iske
tiellä
oleviin kivenmurikoihin. Hitaasti ja varmasti ajaen
pääsimme
perille ja Suomujoen rantaan. Parkkipaikalla oli
ennestään
muutama henkilöauto.
Kun vaellusvarusteet oli puettu ja pakattu oli edessä heti
Suomujoen ylitys.
Kahluupaikka näytti
aika
leveältä
mutta ei ollut kovin syvä, eikä virtaus ollut kova.
Vesi oli
aika kylmää. Aika pian tuli lämmin kun
patikoimme pitkin
Maantieojankurua menevää polkua. Reitti oli
helppokulkuista
kangasmaastoa. Polku meni Kuotmuttipään ja
Kaarnepään alalaitaa. Kun yhytimme Sotavaaranojalta
tulevan
polun siirryimme sille ja aloitimme nousun Kaarnepään
eteläharjanteen yli kohti Sarviojaa. Rinteen
yläosalla saimme
ystäviemme tekstiviestin Ruotsin Lapista. He
lähettivät
juhannusterveiset. Sudenpesän kohdalla pidimme
levähdystauon,
vaikka Sarviojan autiotuvalle ei ollut matkaa kuin muutama kilometri.
Nousu yli harjanteen hienoisessa tihkusateessa oli vienyt voimia. Kun
vihdoin tulimme autiotuvalle havaitsimme, että siellä
oli
muutamia muitakin vaeltajia. Myöhemmin kun he
kuulivat
reittisuunnitelmistamme, he kehuivat Pälkkimäojan
laavun
olevan hyvä leiripaikka.
Aamulla tihkusade jatkui ja vaelsimme sadeviitat
päällä
Sarviojaa seuraten kohti Paratiisikurua. Kuru oli tosiaan
nä
kemisen
arvoinen. Pohjalla virtasi puro ja sen molemmin puolin
vehmas tunturiniitty. Keskemmällä
kesää
siellä on varmaan runsaasti kukkia.Kurun
seinämät
nousivat aika jyrkästi kohti korkeuksia Pohjukassa oli lampi
ja
iso lumiseinämä, joka pikkuhiljaa suli valuttaen
vetensä
lampeen ja siitä lähtevään puroon.
Kauneutensa
puolesta paikka oli nimensä veroinen. Muistelen jostain
lukeneeni
ettei kurussa saanut leiriytyä, niin hienoja paikkoja kuin
siellä olisikin. Sen kyllä
ymmärtää, että
paikka varmasti kärsisi jos siellä saisi vapaasti
leiriytyä.
Nousu Ukselmapäälle oli jyrkkä ja kohtisuora
nousu
tuntui vaikealta, joten etenimme hiljalleen sik sakia tehden.
Ylhäällä oli mahtavat
näköalat joka suuntaan.
Me suunnistimme kohti Lumikurua ja
Lumipäätä, joiden
kautta osasimme Pälkkimäojalle. Kun meille oli
suositeltu
Pälkkimäojan laavua, ajattelimme leiriytyä
sinne.
Karttaan laavu on merkitty aivan
väärään paikkaan.
Väsyneinä emme löytäneet
sitä kun emme
jaksaneet mennä puroa tarpeeksi pitkälle. Luotimme
liikaa
kartan merkintää, joka näytti laavun olevan
kaukana
purosta. Jos olisimme jaksaneet ajatella loogisesti, meidän
olisi
pitänyt tajuta laavun olevan veden
äärellä.
Pystytimme teltat koivumetsikköön puron
lähelle.
Seuraavana aamuna, kun jatkoimme eteenpäin, huomasimme
leiriytyneemme vain vajaan kilometrin päähän
Pälkkimäojan laavusta. Matkalla
Luirojärvelle sadekuuro
yllätti ja jouduimme pitämään
sadetta eteen
sattuneen poromiesten kämpän
räystään
suojassa. Paikalla oli erotusaitaus ja useampiakin
"hökkeleitä", kaikki lukittuja. Polkumme seuraili
Pälkkimäojaa, joka lopulta laski
Luirojärveen. Kuuselan
varaustupa oli järven
eteläpäässä. Ennen
sitä oli iso ja komea "Luiron Hillton" autio- ja varaustupa.
Sinne
oli asettunut yksi suomalainen mies ja nelihenkinen saksalaisseurue.

Lämmitimme Veksin kanssa rannassa olevan saunan.
Kylvimme
porukalla ja kävimme järvessä uimassa.
Käväisin sitten ilmoittamassa "Luiron Hilltonin"
asukkaille
saunan olevan vapaa ja kylpykunnossa. Kohta kuuluikin saunan luota
kauhea mekastus ja huuto kun saksalaiset kirmasivat saunasta alasti
järveen.
Aamulla läksimme suunnistamaan kohti
Lankojärveä.
Reittimme kulki Luirojärven länsilaitaa ensin kohti
pohjoista, Harrilammin ohi. Luirojärven ranta oli soistunutta
ja
märkää, huonoa vaellusmaastoa.
Vasanlyömäpään ja
Joukhaispään
valisessä solassa seurasimme Livikönlampien
nauhamaista
jonoa. Vasanlyömäpäänojaa seuraten
tulimme
Palovankan tulipaikalle, jossa yhytimme em. saksalaisseurueen. Nautimme
pikaisen kenttäaterian ja jatkoimme kohti Suomujokea.
Lankojärven eteläpuolella joessa oli kahluupaikka,
josta
pääsi helposti yli. Autiotuvalle ei olisi ollut
enää kuin reilu kilometri, mutta
päätimme
väsyneinä jäädä joen
rannalla olevalle
tulipaikalle yöksi.
Seuraavana aamuna ohitimme Lankojärven autiotuvan. Seurasimme
Suomujokea ylöspäin, kohti
Aittajärveä ja autoamme.
Polkumme kulki vaihtelevasti kangas- ja kalliomaastoissa. Matkalla
filmasimme Porttikosken sillalla ja ihailimme kosken kuohuja. Pitkin
joen vartta oli useita hienoja tulipaikkoja.
Maisemat
olivat kertakaikkiaan mahtavat ja mikä luonnonrauha.
Aittajärvellä automme odotti koskemattomana.
Vaihdettuamme
varusteet ja pestyämme joessa vaellushiet pois, ajelimme
Saariselälle etsimään yösijaa.