Juhannusvaellus Paratiisikuruun kesällä 2005

Kuvagalleriaan

Pääsivulle

Porukkamme naiset olivat kuulleet kehuja Saariselän erämaaosalla olevasta Paratiisikurusta. Se olisi kuulema näkemisen arvoinen. Juhannuksen aaton aattona ajoimme autolla Tankavaaraan, jossa meillä oli varattuna Vaskooli- niminen mökki yhdeksi yöksi. Kartalta olimme katselleet jotta helpoin ja nopein reitti Paratiisikurulle olisi Aittajärveltä lähtevä polku. Yöt aioimme viettää ainakin Sarviojan autiotuvassa ja Luirolla Kuuselan varaustuvassa, jonka olimme varanneet.

Juhannusaattona haimme Kuuselan varaustuvan avaimen Saariselältä Metsähallituksen palvelupiste Kiehisestä, joka on Siula-talossa. Ajelimme sitten kolmisenkymmentä kilometriä aika huonokuntoista hiekkatietä kohti Aittajärven p-paikkaa. Välillä piti nousta autosta tarkkailemaan ettei auton pohja iske tiellä oleviin kivenmurikoihin. Hitaasti ja varmasti ajaen pääsimme perille ja Suomujoen rantaan. Parkkipaikalla oli ennestään muutama henkilöauto.

Kun vaellusvarusteet oli puettu ja pakattu oli edessä heti Suomujoen ylitys. Suomujoen ylitys on takana.Kahluupaikka näytti aika leveältä mutta ei ollut kovin syvä, eikä virtaus ollut kova. Vesi oli aika kylmää. Aika pian tuli lämmin kun patikoimme pitkin Maantieojankurua menevää polkua. Reitti oli helppokulkuista kangasmaastoa. Polku meni Kuotmuttipään ja Kaarnepään alalaitaa. Kun yhytimme Sotavaaranojalta tulevan polun siirryimme sille ja aloitimme nousun Kaarnepään eteläharjanteen yli kohti Sarviojaa. Rinteen yläosalla saimme ystäviemme tekstiviestin Ruotsin Lapista. He lähettivät juhannusterveiset. Sudenpesän kohdalla pidimme levähdystauon, vaikka Sarviojan autiotuvalle ei ollut matkaa kuin muutama kilometri. Nousu yli harjanteen hienoisessa tihkusateessa oli vienyt voimia. Kun vihdoin tulimme autiotuvalle havaitsimme, että siellä oli muutamia muitakin vaeltajia. Myöhemmin  kun he kuulivat reittisuunnitelmistamme, he kehuivat Pälkkimäojan laavun olevan hyvä leiripaikka.

Aamulla tihkusade jatkui ja vaelsimme sadeviitat päällä Sarviojaa seuraten kohti Paratiisikurua. Kuru oli tosiaan nä
Paratiisikurun alkuosaa.kemisen arvoinen. Pohjalla virtasi puro ja sen molemmin puolin vehmas tunturiniitty. Keskemmällä kesää siellä on varmaan runsaasti kukkia.Kurun seinämät nousivat aika jyrkästi kohti korkeuksia Pohjukassa oli lampi ja iso lumiseinämä, joka pikkuhiljaa suli valuttaen vetensä lampeen ja siitä lähtevään puroon. Kauneutensa puolesta paikka oli nimensä veroinen. Muistelen jostain lukeneeni ettei kurussa saanut leiriytyä, niin hienoja paikkoja kuin siellä olisikin. Sen kyllä ymmärtää, että paikka varmasti kärsisi jos siellä saisi vapaasti leiriytyä.

Nousu Ukselmapäälle oli jyrkkä ja kohtisuora nousu tuntui vaikealta, joten etenimme hiljalleen sik sakia tehden. Ylhäällä oli mahtavat näköalat joka suuntaan. Me suunnistimme kohti Lumikurua ja Lumipäätä, joiden kautta osasimme Pälkkimäojalle. Kun meille oli suositeltu Pälkkimäojan laavua, ajattelimme leiriytyä sinne. Karttaan laavu on merkitty aivan väärään paikkaan. Väsyneinä emme löytäneet sitä kun emme jaksaneet mennä puroa tarpeeksi pitkälle. Luotimme liikaa kartan merkintää, joka näytti laavun olevan kaukana purosta. Jos olisimme jaksaneet ajatella loogisesti, meidän olisi pitänyt tajuta laavun olevan veden äärellä. Pystytimme teltat koivumetsikköön puron lähelle.

Seuraavana aamuna, kun jatkoimme eteenpäin, huomasimme leiriytyneemme vain vajaan kilometrin päähän Pälkkimäojan laavusta. Matkalla Luirojärvelle sadekuuro yllätti ja jouduimme pitämään sadetta eteen sattuneen poromiesten kämpän räystään suojassa. Paikalla oli erotusaitaus ja useampiakin "hökkeleitä", kaikki lukittuja. Polkumme seuraili Pälkkimäojaa, joka lopulta laski Luirojärveen. Kuuselan varaustupa oli järven eteläpäässä. Ennen sitä oli iso ja komea "Luiron Hillton" autio- ja varaustupa. Sinne oli asettunut yksi suomalainen mies ja nelihenkinen saksalaisseurue.
Luirojärven rannalla.
Lämmitimme Veksin kanssa rannassa olevan saunan. Kylvimme porukalla ja kävimme järvessä uimassa. Käväisin sitten ilmoittamassa "Luiron Hilltonin" asukkaille saunan olevan vapaa ja kylpykunnossa. Kohta kuuluikin saunan luota kauhea mekastus ja huuto kun saksalaiset kirmasivat saunasta alasti järveen.

Aamulla läksimme suunnistamaan kohti Lankojärveä. Reittimme kulki Luirojärven länsilaitaa ensin kohti pohjoista, Harrilammin ohi. Luirojärven ranta oli soistunutta ja märkää, huonoa vaellusmaastoa. Vasanlyömäpään ja Joukhaispään valisessä solassa seurasimme Livikönlampien nauhamaista jonoa. Vasanlyömäpäänojaa seuraten tulimme Palovankan tulipaikalle, jossa yhytimme em. saksalaisseurueen. Nautimme pikaisen kenttäaterian ja jatkoimme kohti Suomujokea. Lankojärven eteläpuolella joessa oli kahluupaikka, josta pääsi helposti yli. Autiotuvalle ei olisi ollut enää kuin reilu kilometri, mutta päätimme väsyneinä jäädä joen rannalla olevalle tulipaikalle yöksi.

Seuraavana aamuna ohitimme Lankojärven autiotuvan. Seurasimme Suomujokea ylöspäin, kohti Aittajärveä ja autoamme. Polkumme kulki vaihtelevasti kangas- ja kalliomaastoissa. Matkalla filmasimme Porttikosken sillalla ja ihailimme kosken kuohuja. Pitkin joen vartta oli useita hienoja  tulipaikkoja.  Maisemat olivat kertakaikkiaan mahtavat ja mikä luonnonrauha. Aittajärvellä automme odotti koskemattomana. Vaihdettuamme varusteet ja pestyämme joessa vaellushiet pois, ajelimme Saariselälle etsimään yösijaa.