Raja-Jooseppi - Anterinmukka - Hammaskuru - Kiilopää 27.6. - 3.7. 2009

Ensimmäinen päivä

Neljän jengi, Daisy, Kitty, Veksi ja Juha oli suunnitellut vaelluksen itärajalle Saariselän erämaaosalle. Viikon aikana vaelsimme Raja-Joosepista Anterinmukkaan, sieltä Hammaskurun autiotuvalle ja edelleen Luirojärven, Tuiskukurun ja Rautulammen kautta Kiilopäälle.

Jätimme automme Kiilopään maksulliselle P- paikalle ja matkustimme postiautolla Ivaloon. Siellä meitä odotti ennalta tilattu tilataksi, joka vei meidät Raja-Jooseppiin Luttojoen sillankorvan parkkipaikalle. Siellä näkyi muutamia vaeltajien autoja. Maksoimme kyydistä 70 €. Nostimme rinkat selkään ja läksimme vaeltamaan Kiertämäjoen rantoja seurailevaa polkua. Meitä ei innostanut ollenkaan lähteä menemään rajavyöhykkeen reunaa kulkevaa mönkiän uraa Anterin vartioasemalle. Se on kuulemma tylsä reitti.

Tavoitteenamme oli päästä ensimmäiseksi yöksi Ylemmän Kiertämäjärven autiotupaan. Reittimme varrella oli useita nuotiopaikkoja ja laavuja. Alemman Kiertämäjärven laavulla pidimme ensimmäisen tauon, nautimme maisemasta ja paistoimme makkaraa.

Matkalla oli myös muutamia vetisiä paikkoja. Avuksi oli nakeltu joitain riukuja, mutta tarkkana sai olla ettei olisi pudonnut suohon.

Noin kahdentoista kilometrin vaelluksen päätteeksi saavuimme Ylemmän Kiertämäjärven autiotuvalle. Saimme olla tuvassa keskenämme. Emme olleet nähneet ketään reittimme varrella. Tupa oli siistissä kunnossa. Makuutiloja kuudelle hengelle.

Toinen päivä

Olin etukäteen tallentanut GPS:n reitin Anterinmukkaan. Se meni Peuranampumapään yli Hirvaspäälle ja Kuikkapään huipun kautta. Rovapään kiersimme länsipuolelta. Seurasimme Kaarreojaa Anterijoelle ja sieltä itäänpäin Anterinmukkaan. Suunnistus GPS:n avulla meni täysin nappiin. Varsinkin Rovapään alarinteiden tiheässä metsikössä kompassisuunnalla eteneminen olisi ollut vaikeaa.

Kiertämäjoen ylitystä suunnitellaan kahluupaikan kohdalta. Taustalla Livikönselän metsikköä.

Nousu Livikönselkää Peuranampumapäälle oli aika uuvuttava. Maasto oli vanhaa havupuumetsikköä aluskasvillisuutena rehevää sammalta ja mustikanvarpua. Kun sää oli vielä lämmin ja aurinkoinen hiki virtasi valtoimenaan. Urheilujuomapullo oli huipulla melko tyhjä. Onneksi siellä oli pieniä lampia, joista saimme keiteltyä kuppikuumat ja täydennystä urheilujuomapulloomme. Kun kiikaroimme maisemia, Kiti oli näkevinään karhun Osmonlammen rannalla.

Peuranampumapäätä taustalla Osmonlampi

Peuranampumapään ja Hirvaspään välinen laakso. Harrijoki alkaa täältä.

Nousu Kuikkapäälle halki pirunpeltojen. Onneksi kivet eivät olleet kovin suuria.

Kuikkapään valloittajilla on ylpeä olo. Kiipeämisen vaiva on palkittu mahtavilla maisemilla. Tästä eteenpäin Anterinmukkaan on vain suhteellisen helppokulkuista alamäkeä.


Näkymä Kuikkapään jyrkänteen reunalta. Alhaalla virtaa Maalpurinoja	Kuikkapään jyrkänne alhaalta katsottuna	Kaarreojan ylitys.	Perillä Anterinmukassa !


Anterinmukan muhkea autiotupa	Tuvan ikkunan yllä kaunis puureliefi	Sauna sijaitsi alhaalla joentörmällä.	Oli mukavampaa majoittua telttaan, vaikka tuvassakin oli tilaa.

Kolmas päivä
Edessä oli etukäteen vaelluksemme helpoin osuus. Näin ainakin ennakkoon luulimme. Piti vain seurata leveää mönkiän uraa Hammaskurun autiotuvalle. Matkaa olisi vain 13 km. Olimme illalla saunoneet vaelluksen rasitukset pois. Saunassa oli tosi hyvät pehmeät löylyt. Joestakin löytyi tarpeeksi syvä uimapaikka. Kerrotaanpa siinä olevan jopa 4 m syvän montun. Autiotuvalla oli seuranamme vain yksi pariskunta ja yksinäinen kokkolatar, joka oli tullut pyörällä Anterin vartioasemalle asti.
Reippain huolettomin mielin läksimme ruokailun jälkeen astelemaan kohti Hammaskurun autiotupaa. Reilun tunnin vaellettuamme mönkiänura kaventui kapeaksi poluksi. Se ei vielä huolettanut meitä, koska polku meni joen viertä kuten kartan mukaan pitikin. Huolimattomuuttani olin unohtanut kotiin alueen tarkan kartan. Siitä olisimme huomanneet ylittää joen erään tulipaikan kohdalta ja jatkaa joen toista puolta. Huomasimme erehdyksemme vasta Akanhärkäkurun luona, kun GPS ilmoitti etäisyyden Hammaskurun autiotupaan kasvavan. Lähdimme suunnistamaan Pirttikallionvaaran laitoja kohti Hammaspäätä. Tavoitimme lopulta Hammasjoen ja sen toisella puolen kulkevan mönkiän uran. Uupuneina pääsimme lopulta perille.


Suunta kohti Hammaskurua.	Leveää uraa oli huoletonta astella.	Anterijokea, taustalla Kielitunturi ja Anteripää	Anterijokea alavirtaan päin. Taustalla Pikku Reutupää.


Pirttikallionvaaran laitaa. Taustalla näkyy pirunportti.	Lunta oli helpompi kulkea kuin rakkaa.	Hammaskurun autiotuvan edustalla oli vihaisia paarmoja.

Neljäs päivä
Äkäisiä paarmoja lukuunottamatta autiotuvalla ei ollut muita. Reittimme suuntautui kohden Luirojärveä. Sinne menevä kapea polku kulki Kärppäjärvien kautta. Pidimme siellä nuotiopaikalla ruokatauon. Nuotion savu hätisti enimmät sääsket pois, joten saimme rauhassa tankata kuppikuumaa. Polku seuraili Kärppäpäiden ja Hietapään länsilaitaa. Sitten se meni Ruotmuttipään ja Sokostinojan välistä Luirojärvelle. Siellä meitä odotti tuttu Kuuselan varaustupa.


Tästä lähdettiin Luirolle. Ensin Hammasjoen yli ja sitten halki metsämaisemien.	Veksi keittopuuhissa Kärppäjärven tulipaikalla.	Luirojärven Kuusela- varaustupa. Tilaa viidelle hengelle.	Tytöt puhtoisina Luiron uuden saunan kuistilla.

Viides päivä

Kuuselan varaustuvan pehmoisilla patjoilla oli mukava uinailla. Tytöt paistoivat räiskäleitä ja herkuttelimme täysin rinnoin ja vatsoin. Vinkkinä että räiskäleisiin saa hyvää hilloa kuppikuuman mansikka- tai vadelmakeitosta kun jauheeseen lisää vain tilkkasen vettä ja vispaa seosta tovin aikaa.
Lämmitimme saunan ja kävimme löylyjen välissä pulahtamassa Luirojärvessä. Saunottuamme kävin vihjaisemassa "Luiron Hilttonissa" korttia pelaaville Sodankylän miehille saunan olevan vapaa.

Luirolta menimme ennestään tuttua polkua Tuiskukurun autiotuvalle. Pidimme siellä ruokatauon. Näimme siellä jälleen em. sodankyläläiset. He aikoivat jatkaa Kopsusjoelle Vuotsosta tulevan tien päähän. Me taas jatkoimme kohti Kotakönkään laavua, jonne ensin aioimme leiriytyä. Kun pääsimme sinne ilma oli muuttunut koleaksi ja synkät pilvet tummensivat taivaan. Tankkasimme nopeasti lämmintä syötävää ja juotavaa. Päätimme jaksaa Rautujärven autiotuvalle asti. Lopulta iltahämärissä saavuimme perille uupuneina. Tuvassa ei ollut ketään ja saimme rauhassa keitellä ruokiamme. Koska paikka on vain päivätupa, majoittuminen sinne ei tullut mieleenkään. Pystytimme teltat lähelle, koivikkorinteeseen. Yöstä näytti tulevan aika kylmä kun koillisesta, Jäämereltä puhalsi hyinen tuuli.


Tytöt räiskäletaikinan ja lättyhillon teossa !	Tuiskukurun autiotuvalla välipalaa nauttimassa.	Matkalla Kotakönkäälle piti hieman huokaista.	Kotakönkään laavulla valmistellaan lähtöä Rautulammille

Kuudes päivä

Aamu valkeni aika kylmänä. Räntää vihmoi pohjoisen tuulen tuomana. Teltassa oli kyllä tarjennut aivan hyvin mutta ulkona meinasi paleltua. Valmistimme aamupalan tuvassa. Kun valmistauduimme lähtöön panimme kaikki mukana olevat lämpimät vaatteet päälle. Kyllä myöhemmin Raututunturin rinteellä kiitteli, että oli varannut mukaan tuulenpitävät vaatteet, fleece pipon ja käsineet. Onneksi matka Kiilopään P- paikalle ei ollut kuin kymmenisen kilometriä.
Auto oli säilynyt parkkipaikalla koskemattomana. Ajoimme sieltä Saariselälle, jossa saimme tilavan hotellihuoneen neljälle. Saunoimme matkan rasitukset pois, palkitsimme itsemme hyvällä ravintolaruualla ja tanssiravintolan reippailla tansseilla.


Rautulammen päivätupa	Räntäsadetta heinäkuussa !	Kesä voi Lapissa olla arvaamaton	Levähdystauko Raututunturilla. Hieman on kylmä !