Kevon vaellus heinäkuussa 2004

Pääsivulle

Kevon luonnonpuisto sijaitsee Utsjoen kunnassa, Karigasniemen tien ja Utsjoelle menevän tien välisellä alueella. Puiston halki menee merkitty vaellusreitti, jonka pituus on 62,5 km. Reitin alku- / loppupisteet sijaitsevat Karigasniementien Sulaojalla tai Utsjoentien Kenesjärven eteläpäässä. Suosituin vaellussuunta on Sulaojalta lähtevä reitti. Tällöin Kevon kanjoni avautuu kaikkein vaikuttavimmin. Reitin varrella on vain yksi autitupa, Ruktajärven tupa. Fiellun putouksen lähellä on turvekammi, jota ei ole tarkoitettu yöpymiseen. Polun varrella on myös kaksi  aika tilavaa kotaa. Poudalla ne ovat sietämättömän kuumia sisältä. Leiriytyminen ja tulenteko on sallittu vain merkityillä paikoilla.
Merkittävimmät nähtävyydet ovat Kevon rotkokanjoni, joka on 40 km pitkä ja paikoin n. 80 m syvä sekä Fiellun putous. Putouskorkeus on n. 26 m. Surullisimpana nähtävyytenä ovat tunturimittarin toukkien tuhot koivikoissa.

10.7.2004
Pitkän ajomatkan päätteeksi majoituimme Kaamasen Jokitörmän leirintäalueen mökkiin. Suunnittelimme menevämme bussilla Kevon polun alkuun Sulaojalle. Aioimme jättää automme Kenesjärvelle polun päätepisteen P- paikalle. Utsjoelta tulevalla bussilla piti tulla Kaamaseen ja sieltä toisella bussilla Karigasniemen Sulaojalle.

11.7.2004
Lähdimme aamulla varhain Veksin kanssa viemään autoamme Kenesjärvelle. Aivan sattumalta ajoin Kenestuvan pihaan ja kysyin isännältä lupaa jättää autoni sinne. Kun kerroin hänelle suunnitelmastamme mennä bussilla Sulaojalle, hän ehdotti, että paljon edullisimmaksi tulee kun hänen vävynsä vie meidät autollamme Sulaojalle ja palauttaa auton Kenestuvalle. Siellä meitä odottaisi vaelluksen jälkeen sauna ja mökki yöpymiseen. Kaikki tietenkin kohtuullista korvausta vastaan. Näin me teimme. Sulaojalta oli noin 12 km  Ruktajärven autiotuvalle, jonne majoituimme iltasella. Matkalla olimme kävelleet kaunista Luohmusjärvien välistä kannasta pitkin. Se on paikoin vain muutamia kymmeniä metrejä leveä ja n. viitisen metriä veden pinnan yläpuolella.

12.7.2004
Yö autiotuvassa sujui kohtalaisesti. Kaikki petipaikat olivat käytössä. Teltassa olisi ehkä ollut mukavampaa ja näinhän meidän pitikin tehdä loppumatkasta. Ruktajärveltä seuraavaan leiripaikkaamme Fiellulle oli 18 km. Noin viitisen kilometriä ennen Fiellun putousta avautui eteemme mahtava Kevon kanjoni, jonka pohjalla Kevojoki virtaa. Näkymä oli tosiaan kaiken vaivannäön arvoinen. Ennen Fiellun leiripaikalle pääsyä meillä oli edessä ensimmäinen joen ylitys. Se sujui helposti koska vesi oli matalalla eikä virta ollut kova. Sateen jälkeen vesi voi nousta kuulema kovastikin. Teltoille oli kätevät puiset alustat. Maasto oli niin kivikkoista, ettei tasaista teltanpaikkaa  muutoin olisi ollut.

13.7.2004
Seuraava etappi GAMAJOTNSUOHPPÁSÁJA oli 14 km päässä. Aluksi piti nousta satoja jyrkkiä porrasaskelmia, jotta pääsi tunturiylängölle. Siellä meidät yllätti kylmä sadekuuro, joka oli niin jäätävä että minun oli kaivettava kumiset talouskäsineet käsien suojaksi. Meitä vastaan tuli seurue, jossa eräs sodankyläläinen mies pelkässä t-paidassa kantoi omaa ja poikansa reppua ! Melkoinen karpaasi ! Jouduimme kahlaamaan kahdesti joen yli ennen kuin pääsimme perille. Leiripaikassamme oli kota, mutta majoituimme mieluummin telttaan. Paikka oli lammen rannalla melko jyrkän mäen alapuolella. Maisema ei ollut kovin innostava. Lammen vesikin epäilytti, mutta käytimme sitä kuitenkin keittämiseen.

14.7.2004
Jotos jatkui tunturiylängöllä 8 km ennen kuin saavutimme taas kanjonin. Välillä laskeuduttiin syvään kuruun portaita pitkin. Loikkaus pohjalla virtaavan puron yli ja taas portaita ylös vastakkaisella rinteellä. Kun vihdoin tulimme kanjonin reunalle portaat johdattivat meidät alas joen rannalle. Metsähallitus on tehnyt viisaasti rakentaessaan portaita. Ellei niitä olisi, sadevesi uurtaisi polun paikalle syvän montun ja maa alkaisi vieriä alaspäin.  Joen rannalla nautimme kuppikuumat ja taas eteenpäin. Leiripaikkamme nimi oli BEAHCELÁVOJAVRRIT . Olimme vaeltaneet sinä päivänä 13 km.

15.7.2004
Ukkonen oli uhkaillut yöllä, mutta onneksi se meni kauempaa ohi. Keräilimme verkkaisesti kamppeitamme, kun ohitsemme kiirehti seurue, jonka piti ehtiä tien varteen etelään menevälle bussille. Matkaa tielle oli noin 8 km. Reitillä oli reippaita nousuja ja kiipemisiä, kauniita järvimaisemia, pitkospuita ja pari tulipaikkaa, joissa levähdimme. Kun pääsimme tielle, näimme että em. seurue oli myöhästynyt bussista. Syynä oli erään jäsenen jalkaan tullut paha rakko, joka oli hidastuttanut matkantekoa. Onneksi yksi oli kerennyt bussiin ja pääsi hakemaan autoa Saariselältä. Meistä piti tietenkin ottaa kuva mukavan vaelluksen jälkeen. Kenestuvalla oli lupausten mukaisesti sauna ja mökki odottamassa meitä. Käväisimme Utsjoen taajamasta hakemassa saunaoluet ja menimme nauttimaan ansaitun kylvyn saunassa.
JK: Suruksemme luimme seuraavana vuonna lehdestä, että Kenestupa oli palanut ja isäntäväki sen mukana. Nyt ei tuvalla ole jatkajaa, se on ikävää. Saimme siellä niin hyvää palvelua ja huolenpitoa.