Nikkaluokta -
Kiiruna - Abiskojavre
Aamu valkeni
sateisena
ja synkkänä. Bussipysäkin luona parveili
suuri joukko
ihmisiä rinkkoineen. Ajattelin etteivät nuo kaikki
millään mahdu yhteen bussiin. Paikalle saapuikin klo
12.30
kaksi bussia. Molemmat tulivat aivan täyteen. Kiirunassa osa
matkustajista jäi rautatieasemalle ja loput bussiasemalle.
Meillä oli puolitoista tuntia aikaa ennen klo 15
lähtevää bussia, joten menimme Folket husiin
syömään. Suovas eli poronkäristys
oli maittavaa ja
täyttävää. Kun Abiskoon
menevä bussi saapui,
se oli jo lähes täysi. Ilmeisesti se oli
täyttynyt jo
rautatieasemalla. Kiireessä ja kauheassa
hässäkässä olin unohtaa
karttalaukkuni laiturille.
Sinne olisivat jääneet kartat ja GPS, ellei Daisy
olisi
huomannut karttalaukkuani. Bussi tuli niin täyteen,
että
Veksi ja eräs toinen suomalaismies jäivät
ilman
istumapaikkaa. Pelkäsimme jo että he
jäävät
kyydistä. Rahastajapoika ilmoitti, että saavat olla
kyydissä ja saavat kyytimaksun 107 SEK takaisin. Ei tarvinnut
kumpaisenkaan istua kauaa lattialla kun heille vapautui istumapaikka.
Kittyn vieressä istuva nainen sanoi, että vain
norjalaisissa
busseissa on varaa tällaiseen.
Abiskossa paistoi aurinko. Sadepilvet olivat jääneet
Kiirunaan. Otimme kuvat Kungsledenin portin alla ja lähdimme
kohti
Abiskojavren tunturitupaa. Matkaa sinne oli noin 15 km.
Perillä
myöhään illalla meitä tuli heti
vastaanottamaan
stugvärdinna eli tupaemäntä. Hän
vastasi paikan
järjestyksenpidosta yms. Kuultuaan meidän
telttailevan,
hän sanoi sen olevan mahdollista pihapiirissä hintaan
60 SEK/
hlö. Toinen mahdollisuus olisi jatkaa vielä kaksi
kilometriä eteenpäin Abiskon kansallispuiston
ulkopuolelle.
Siellä saisi leiriytyä ilmaiseksi. Koska olimme
väsyneitä ja halusimme
käyttää paikan
keittiö ym. tiloja, jäimme sinne yöksi.
Keittiössä oli heti ulko-oven jälkeen kyltti
kengät
pois ! Varmuuden vuoksi lattialla metrin
päässä ovesta
oli stopparina lankku, jossa oli symbolein sama asia.
Hämärässä Kitty löi siihen
monasti varpaansa.
Keittiössä oli saksalaispariskunta
syömässä
kynttilän valossa. Lähtiessään he
antoivat palavat
tuikut meidän pöytäämme.
